Oon virallisesti selviytynyt hengissä mun ensimmäisestä, ihan oikeasta, koulupäivästä sitten helmikuun 2011 ja voin todeta, että I love it. Oon löytänyt alan, jota oikeasti tahdon opiskella ja joka tuntuu täysin omalta ja lisäksi koulun, jossa viihdyn ja uskon menestyväni.
Suuri syy näihin olotiloihin on varmastikin PBL'illä, johon opetun Maastrichtissa pohjautuu. PBL = Problem based learning, joka siis on kutakuilleenkiin sitä, että läsnäolopakkoa on n. 10h/vko, joka koostuu muutamasta luennosta ja mentor-ryhmän kokoontumisesta. Luonnot toimii samalla lailla, kuin kuvittelen niiden toimivan Suomessa, tai missä muussa tahansa maassa, eli opettaja/asiantuntija paasaa luentosalin etuosaan sijoitetussa tilassa aiheesta X ja opiskelijat tekee muistiinpanoja tahtomallaan tavalla (itse oon rakastunut soundnoteen, joka on siis mobiililaitteen appsi, jolla voi samalla nauhoittaa ja tehdä muistiinpanoja kirjoittaen ja piirtäen). Mentor-ryhmän kokoontumiset taas poikkeaa paljon muista kouluista (sikäli kun olen ymmärtänyt) siellä pohditaan noin 10-15 opiskelijan ryhmässä ennakkoon luetun materiaalin sisältöä ja tarkoitusta, mentorin valvovan silmän alla ja ohjauksessa. Tällainen opetustyyli sopii mulle paremmin kuin hyvin, koska en ole täysinnsidottu yhteen kaupunkiin ja lisäksi voin pitää tauon opiskelusta juuri kun siltä tuntuu (paitsi tietty luennoilla ja mentoroinneissa), jolloin mun aivot pystyy sulattamaan tietoa paremmin.
Lisäksi auttaa paljon, että mulle sattui ihana porukka mentor-ryhmään. Jostain syystä kaikilla vaan klikkasi heti kättelyssä ja pystytään puhumaan ja heittelemään typerältäkin kuulostavia ideoita ilmaan pelotta. Lisäksi meidän mentoriksi tähän kurssiin osui opettaja, jota kaikki vanhemmat opiskelijat tuntuu ylistävän - eikä syyttä.
Toinen asia, mikä mulle on noussut mieleen näiden muutaman päivän aikana Maastrichtissa on, että mulle on jotenkin todella luonnollista sanoa, että "I'm from Finland and studying in Maastricht/Holland". En tiedä, onko tämä jonkun mielestä outoa, mutta musta tuntuu, että sopeutuminen yliopistoelämään Suomessa, olisi vienyt multa paljon enemmän aikaa kuin pari päivää. Voi toki osaksi johtua siitäkin, että ennen tätä syksyä en yksinkertaisesti ollut valmis opiskelemaan, mutta lisäksi tämä ympäristö on todella helppo omaksua. Esimerkiksi pelkästään mun 12 hengen mentor-ryhmässä on jo 10 eri kansalaisuutta, joten on paljon tosdennäköisempää törmätä kansainväliseen opiskelijaan, joka on periaatteessa täysin samassa tilanteessa mun kanssani kuin koko ikänsä täällä asuneeseen ihmiseen. Koitan siis kai sanoa, että koska moni muukaan vastaantulija ei ole kotoisin Maastrichtista tai edes Alankomaista, on tosi normaalin oloista sanoa itsekin tulevansa muualta - niin ja melkein kenenkään ykköskieli ei ole englanti, jolla kuitenkin opiskellaan, joten mitään kielioppivirheitäkään ei tarvitse jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti