Student life

Opiskelijaelämään kiinni pääseminen yli kolmen vuoden tauon jälkeen ei ole ihan niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Mä edelleenkin nautin ihan täysillä tästä,  mikä on ehkä miut tunteville ihmisille yllätys, mutta mun on pakko myöntää, että iltasin iskee semmonen unetus, että on pakko vaan heittäytyä äxänä sänkyyn. Okei, miun sänkyyn ei paha kirjaimellisesti heittäytyä, koska se on parvi, enkä edes mahdu sinne äxänä. (Mistä tulikin mieleen, että voisin alkaa ottamaan taas kuvia ja liittää niitä näihin postauksiin, voin aloittaa vaikka nyt)

Mun arki täyttyy tällä hetkellä aika pitkälti filosofialla, kuten, joku voi jo yllä olevasta kuvasta päätelläkin. Meinasin ensin laittaa siihen kuvatekstinä "kevyttä iltalukemista", kunnes tajusin itsekin, että oon tänäänkin lukenut näitä tekstejä ensin pari tuntia aamulla ja nyt oon paneutunut niihin viimeiset kaksi tuntia. Välissä kävin tosiaan sitten juttelemassa (en tosin filosofiasta vaan polkupyöristä) tutorial-groupissa. 

Moni ihminen varmaan kysyy, mitä oikeasti opiskelen ja mitä "Arts and Culture" akateemisena aineena tarkoittaa. En osaa itsekään ihan kokonaan vastata tähän, yleensä totean, että paljon filosofiaa ja sosiaalititeitä, kulttuurilla ja taiteilla maustettuna. Sitä tää aika pitkälti onkin, kaikki aineet, mitä meille opetetaan liittyy aihealueisiin: kulttuuri (high and low), taiteet, filosofia, politiikka, humanistinen tiede ja historia. Tässä jaksossa meidän pääkurssi (jokaisessa jaksossa on yksi sellainen ja pari "sivukurssia') on filosofiaa, otsikolla Apollo and Dionysus. 

Koitan pitää mun viikonloput suhteellisen vapaana, tarkoittaen, etten joutuisin lukemaan ihan tolkuttomia määriä silloin. Tähän mennessä se on toiminut ihan hyvin ja toivon, että toimii jatkossakin. Jossei mulla olisi yhtään kouluvapaata päivää, vaan joutuisin pänttäämään kokoajan jotakin tulisin hulluksi. Jo nyt tuntuu usein, että aivot käy ylikierroksilla, enkä muista mitään, mitä olen juuri lukenut. 

En tiedä, oliko tässä nyt päätä tai häntää, koska miun aivot pursuaa pahasti Agamemnonia, mutta taidan palata nyt vaikkapa Blackburnin pariin.

Getting started

Oon virallisesti selviytynyt hengissä mun ensimmäisestä, ihan oikeasta, koulupäivästä sitten helmikuun 2011 ja voin todeta, että I love it. Oon löytänyt alan, jota oikeasti tahdon opiskella ja joka tuntuu täysin omalta ja lisäksi koulun, jossa viihdyn ja uskon menestyväni.

Suuri syy näihin olotiloihin on varmastikin PBL'illä, johon opetun Maastrichtissa pohjautuu. PBL = Problem based learning, joka siis on kutakuilleenkiin sitä, että läsnäolopakkoa on n. 10h/vko, joka koostuu muutamasta luennosta ja mentor-ryhmän kokoontumisesta. Luonnot toimii samalla lailla, kuin kuvittelen niiden toimivan Suomessa, tai missä muussa tahansa maassa, eli opettaja/asiantuntija paasaa luentosalin etuosaan sijoitetussa tilassa aiheesta X ja opiskelijat tekee muistiinpanoja tahtomallaan tavalla (itse oon rakastunut soundnoteen, joka on siis mobiililaitteen appsi, jolla voi samalla nauhoittaa ja tehdä muistiinpanoja kirjoittaen ja piirtäen). Mentor-ryhmän kokoontumiset taas poikkeaa paljon muista kouluista (sikäli kun olen ymmärtänyt) siellä pohditaan noin 10-15 opiskelijan ryhmässä ennakkoon luetun materiaalin sisältöä ja tarkoitusta, mentorin valvovan silmän alla ja ohjauksessa. Tällainen opetustyyli sopii mulle paremmin kuin hyvin, koska en ole täysinnsidottu yhteen kaupunkiin ja lisäksi voin pitää tauon opiskelusta juuri kun siltä tuntuu (paitsi tietty luennoilla ja mentoroinneissa), jolloin mun aivot pystyy sulattamaan tietoa paremmin.

Lisäksi auttaa paljon, että mulle sattui ihana porukka mentor-ryhmään. Jostain syystä kaikilla vaan klikkasi heti kättelyssä ja pystytään puhumaan ja heittelemään typerältäkin kuulostavia ideoita ilmaan pelotta. Lisäksi meidän mentoriksi tähän kurssiin osui opettaja, jota kaikki vanhemmat opiskelijat tuntuu ylistävän - eikä syyttä.

Toinen asia, mikä mulle on noussut mieleen näiden muutaman päivän aikana Maastrichtissa on, että mulle on jotenkin todella luonnollista sanoa, että "I'm from Finland and studying in Maastricht/Holland". En tiedä, onko tämä jonkun mielestä outoa, mutta musta tuntuu, että sopeutuminen yliopistoelämään Suomessa, olisi vienyt multa paljon enemmän aikaa kuin pari päivää. Voi toki osaksi johtua siitäkin, että ennen tätä syksyä en yksinkertaisesti ollut valmis opiskelemaan, mutta lisäksi tämä ympäristö on todella helppo omaksua. Esimerkiksi pelkästään mun 12 hengen mentor-ryhmässä on jo 10 eri kansalaisuutta, joten on paljon tosdennäköisempää törmätä kansainväliseen opiskelijaan, joka on periaatteessa täysin samassa tilanteessa mun kanssani kuin koko ikänsä täällä asuneeseen ihmiseen. Koitan siis kai sanoa, että koska moni muukaan vastaantulija ei ole kotoisin Maastrichtista tai edes Alankomaista, on tosi normaalin oloista sanoa itsekin tulevansa muualta - niin ja melkein kenenkään ykköskieli ei ole englanti, jolla kuitenkin opiskellaan, joten mitään kielioppivirheitäkään ei tarvitse jännittää.

Excitement

Miä olen nyt ollut Hollannissa kaksi päivää hoitamassa käytännön juttuja. Kämppä löytyi aika vaivattomasti, tosin en ole saanut tietoa, milloin mun pitäisi maksaa seuraava vuokra ja miten saan huoneeseeni netin avatuksi. Mun huoneessani ei myöskään ole vielä yhtäkään huonekalua, sillä sänky pitäisi jollakin ilveellä raahata Leuvenista ja Ikeaan pääsen vasta viikonloppuna. Siitä tulee kyllä kiva, pieni, mun oma, opiskelijakoppini.

Takaisin Keski-Eurooppaan tulin jo pari viikkoa sitten ja oon viettänyt sen ajan meilkein kokonaan Belgiassa. Matkaan on mahtunut laatuaikaa miehen kanssa ja Pukkelpop. Ainiin, kävinhän miä viimeviikonloppuna Luxissakin! Oli vaan nääääääin outoa olla siellä ilman toista puoliskoa ja punkata kavereilla anoppilan sijaan. Hauskaa silti!

Eilen miulla oli ensimmäinen tutustumispäivä Yliopistolla ja mun pienryhmä on ainakin tosi ihana. Odotin kauhulla, että kaikki muut olisi 17-vuotiaita, kun oon kuullut kauhutarinoita kavereilta, jotka on olleet täällä aiemmin, mutta itseasiassa, en ole edes ryhmäni vanhin. Katellaan uudelleen sitten, kun ensimmäinen jakso on ohi ja ryhmät sekoittuu. Vähän hirvittää, että ekana vuonna pitää saada kerätyksi 42/60creditiä. Käytännössä, jos munaa täysin yhden ison kokeen niin siinä menee jo 10creditiä, mutta eiköhän tästä selvitä. Ainakin vielä miulla on kova luotto, että jaksan ihan oikeasti opiskella, enkä vain paniikkilue kokeisiin viimeisenä iltana. Nyt mun pitäisi keksiä, miten ja milloin tulostelen mun kurssikirjat, sillä en ehdi ainakaan tänään kirjastoon sitä tekemään ja kaksi seuraavaa päivää olen Leuvenissa. En meinaan osaa opiskella ilman, että saan käyttää keltakynää ja yliviivailla pääkohdat. Mietin tosin sitäkin vaihtoehtoa, että leikkisin paintilla tän ekan lukuosion, eli ensi tiistaihin asti, mutta saa nähdä.

Odottelen myös kovasti vastausta mun Kelan tukihakemukseen. Mun tuille ei pitäisi olla mitään esteitä, mutta kivasti oon niin myöhässä, että tuskin saan yhtään mitään rahoja ainakaan ennen lokakuuta. Lainan hakeminenkin on siis pikkasen hankalaa.

Mutta nyt lähden voittamaan European Studies-opiskelijat tietokilpailuun!

Jumping into unknown.

Heijdå.

Uudet tullet puhaltaa ja sitämyötä bloggauskin jatkuu uudessa osoitteessa. Tänne tuun summaamaan kuulumisia ja tapahtumia niin opiskeluista kuin vapaa-ajastakin.

Parin viikon päästä tämä tyttö alkaa opiskella ja osoitteena on Maastrichtin yliopisto hollannissa. Lisäksi tuun pyörimään Belgian ja Luxemburgin alueella suht tiiviisti, onhan mulla paljon kavereita ja se mies siellä.

Tällä hetkellä lähinne revin hiuksiani ja koitan etsiä kämppää uudesta kotikaupungistani. Päänvaivaa tuottaa lähinnä tämä etänä etsiminen ja nettisivujen kaatuilu.

Adios amigos.